Panoraamakuva pihasta.

Panoraamakuva pihasta.

torstai 1. lokakuuta 2015

Keski - Suomen reissu.

Loppukesästä pyrin aina käymään kotipuolessa marjassa ja maisemia katselemassa ja jos vaan mahdollista, niin käyn Tapolalta hakemassa tuoretta mustaamakkaraa.


Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä kiertelimme katsomassa sellaisia paikkoja,
joissa 1950-luvulla olin liikkunut.
Tästä kuljettiin silloin kirkolle ja Kavalan kylään veneellä.
Kirkon luona päivysti soutaja, jonka sai hälyytettyä soittokellolla hakemaan.

Minulle on jäänyt ikuinen muisto tästä, kun alle kouluikäisenä minulle tuli kurkkuun jonkinlainen struuma ja kurkku turposi niin, että meinasin tukehtua.
Silloin ei lääkäriin ihan noin vaan päässyt ja tuolla Kavalan kylässä asui vanha mummo, jolla oli kansanparantajan kykyjä.
Äiti sitten neuvoi minulle reitin tähän rantaan, johon oli matkaa meiltä kotoa kymmenisen kilometriä ja käski soittaa kellolla soutajan hakemaan tuonne kirkkorantaan.
Sieltä oli vielä useampi kilometri kävelyä sen mummon mökille.
Muistan hyvin vieläkin sen, kuinka pelotti mennä sisään ja mummo ei puhunut juuri mitään, mutta tiesi minut, kun äiti oli kai joskus aikaisemminkin minua käyttänyt siellä, mutta niistä käynneistä en muista mitään.
Mummo hieroi kurkkuani jollain tekemällään pilaantuneelle voille haisevalla rasvalla ja antoi mukaani sitä voidetta sekä jotain tekemäänsä suolaista nestettä, joita kumpiakin piti aamuin ja illoin käyttää, eli voidetta levittää kaulalle ja nestettä juoda pieni tilkka.
Mummolle ei saanut koskaan tarjota rahaa, mutta kahvipaketin hän otti vastaan.
Aika nopeasti turvotus kaulalla väheni ja parin viikon päästä siitä ei ollut enää kuin muisto.
Ei mummo mitään diagnoosia kertonut, mutta olen myöhemmin yrittänyt itse sitä selvittää ja päätynyt jonkinasteiseen struumaan, kun silloin ei jodia ollut suolassa, eikä sitä ruuastakaan saanut riittävästi.

 Tässä kirkko zoomilla kuvattuna järven toisella rannalla.
 

Kaksi kuvaa Kuoreveden kirkosta lähempää.




 Mäntän Vuorentorni, joka on kuulemma tehty jonkun vanhan tornin piirustusten mukaan.
Harmi vaan, että nyt puut kasvavat niin korkeiksi, että näköalat jäävät ennen pitkää puiden peittämiksi ja puita tuskin voidaan kaataakaan, kun tuo on luonnonsuojelualuetta.


 Tämä on Mäntänvuorella oleva vanha retkeilymaja, jossa aikoinaan sai mehua ja makkaraa hiihtokilpailujen yhteydessa.
 Se on ollut pitkään käyttämättömänä, mutta nyt se on liitetty vesi- ja viemäriverkostoon ja sitä on kunnostetu ja siellä järjestetään jotain tapahtumia tilausperiaatteella.

Kotimatkalla satoi aivan kaatamalla ja välillä näkyi hienoja sateenkaaripylväitä,
mutta ne olivat hyvin lyhytaikaisia eikä sateessa viitsinyt niitä kuvailla.

2 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Onpa hurja kertomus kurkkutapauksesta! Onneksi selvisit, aikamoinen taivallus yksin ja mikä hoito!

Raakki kirjoitti...

Monesti tulee mieleen, että kyllä se hengenlähtö on aika monta kertaa ollut lähellä, mutta tuurilla ja hyvällä hoidolla sitä on tähän ikään selvitty.