Helsingin OmaPiha -messut 2.

Pari yleiskuvaa messuilta...

...istutuksia ei näillä messuilla kovin paljoa ollut ja joku oli unohtanut kenkänsäkin tuohon...

 ...aika hieno kasvihuone, mutta minusta saisi olla mieluummin vihreä...

...kasvikauppiaita oli aika vähän, kun niitä hollantilaisia en laske miksikään.

Helsingin OmaPiha -messut 1.

Tänään lähdin aamulla työkaverin kanssa messukierrokselle lumisateessa, mutta ilma selkeni jo Espooseen tullessa...

...kylmä ilma ei vaikuttanut enää sisällä ja oli ihan mukavaa kävellä ja katsella messutouhuja...

...aika erikoisia kukka-asetelmia oli näytöspaikalla tehty...

...mehiläishoitajat esittelivät mehiläikennon tekemistä...

...siemeniäkin ihmiset näyttivät hankkivat messuilta...

...kun en tungoksessa meinannut saada kuvattua Maatiaisen osastolla ahkeroineita talkoolaisia.

Taas uusi puutarha-aiheinen kirja.

Tänään olin Helsingin OmaPiha messuilla ja sain siellä Leena ja Heikki Luodolta omistuskirjoituksin heidän talvella ilmestyneen kirjansa Lomailijan puutarha.

Kirjaa oli myynnissäkin messuilla, mutta sain kirjan vaihdossa Kirsi Tuomisen kirjoittamaan  ja juuri messujen alla ilmestyneeseen Maanpeitekasvit -kirjaan, jonka annoin Leenalle Turun messuilla.

Aika erikoista on nykyään kirjojen myynti, kun vasta ilmestyneitäkin kirjoja myydään vanhempien loppuerien joukossa heti kustantajan hinnoista alennetuilla hinnoilla.

Kotona otin muutaman kuvan tuosta kirjasta ja selasin sen nopeasti.

Heikin kuvat ovat tietysti paljon hienompia, kuin minun räpsäykseni ja kuvia kirjassa onkin paljon, joten sitä on ihan mukavaa selailla pelkästään niidenkin vuoksi.

Leena on pyrkinyt antamaan ohjeita helppohoitoisen puutarhan rakentamiseen ja tavallaan sama ajatus on Kirsilläkin maanteitekasveista kirjoittaessaan.

Aamulenkkeilyä.

Aamukahvia juodessani huomasin oravan istuvan hiljaa lintulaudan katolla...

...ja syynä oli se, että orava oli huomannut Vienon, joka tallusteli alapuolella, mutta ei huomannut oravaa...

...Kaunokin oli silloin ulkona, mutta tuli sisään ja katseli ikkunasta ulos, kun menin vahtimaan, ettei Vieno nappaa oravaa. 

Lähdin sitten kaupunkireissulle ja päivällä Vieno oli napannut ensimmäisen hiirensä.

Kun se leikki sillä, niin Kaunokin olisi halunnut siihen tulla, mutta silloin Vieno oli murissut kovaa ja vasta kun Vieno kyllästyi leikkimiseen, niin sitten oli Kauno päässyt vuorostaan saaliilla leikkimään.

Jompi kumpi kissoista oli sen syönyt, mutta oksentanut sen jälkeen, joten toituttelua tuo tuore saalis vielä vaatii.

Eli hyvin näyttää muutoin alkavan hiirijahtikin meillä. )