Mustikan keruuta.

Kun meillä on koko kesän ollut niin kuivaa, ettei marjoja löydy metsästä juuri nimeksikään, niin tein tiistaina reissun Keski-Suomeen tai mitä ihmeen Pirkanmaata Mänttä nykyään onkaan.

Aamulla ajoin ensin Tampereen kautta hakemassa tuoretta mustaa makkaraa Tapolalta ja söin sitä mahan täydeltä ajellessani Mänttään.

Siskon luona metsävaatteet päälle ja siskon miehen kanssa metsään mustikoita keräämään. Poimureilla saatiin neljässä tunnissa kaksi sangollista kerättyä, mutta sitten tuli pieni sadekuuro ja päätettiin lopettaa homma ja mentiin siskon luo tauolle. 

Sisko sitten sanoi, että nythän siellä taas paistaa aurinko ja valoisaa aikaa on hyvinkin pari tuntia, että ehdittäisiin kolmestaan vielä sangollinen keräämään.

Kahden tunnin kuluttua meillä olikin reilu kaksi sangollista mustikoita ja yhteensä niitä saatiin kerättyä reilusti yli 40 litraa. Urakalla kun kerättiin poimureilla, niin roskaisia ne ovat, mutta kun niistä mehua tehdään, niin se ei juurikaan haittaa ja toisaalta niistä voi enimpiä roskia kerätä pois Maijaan laittaessa.

Oikein jo ehti hirvittää tuleva talvi, kun mehua oli saatu niin vähän, mutta nyt on talven juomat turvattu ja saattaa jäädä vähän ylimääräistäkin!

Kuivuutta ja marjojen vähyyttä valitti joku tuolla Keski-Suomessakin, mutta kyllä sieltä löytyy kosteitakin paikkoja. Metsämarjoja on vaikka kuinka paljon, kun vaan jaksaa ja osaa etsiä. Luulen, että siskon poppoo lähtee vieläkin niitä keräilemään, kun hyviä paikkoja löytyi lisää ihan iltasellakin.

Aikoinaan kun olin keikkahommissa niin usein jäin työmatkoilla Itä-Suomeen keräilemään puolukoita.

Vielä oli tallessa tuo vanha poimurikin, vaikka en ole enää aikoihin marjoja kerännyt.

Paremmin tuo sopiikin puolukoiden keruusen, mutta onnistuihan sillä mustikoiden keruukin, joskin aika paljon siinä tulee roskia mukaan.

Aikamoinen reissu tuo yhdelle päivälle oli, kun ajomatkaakin kertyi yli 500 kilometriä, mutta tosi tyytyväinen olen reissuun ja saaliiseen.